Höyrykone halvalla: SteamOS ensitestissä

steamos_logo

Valve on jo jonkin aikaa kauhistellut Windows 8:aa ja Microsoftin suuntaa kohti Apple-henkistä appstore-mallia. Linux-Steam muuttui ”year of the Linux desktop” -vitsistä oikeaksi vuonna 2012, kun betaversio julkaistiin, ja pian Valve kertoikin dedikoiduista Steamia ajavista laitteista eli Steam Machineista. Valmiita laitteita on tulossa muutamalta valmistajalta, mutta Valve on myös kannustanut tee-se-itse höyrykoneisiin.

Konseptin pointti ei ole välttämättä kilpailla tehopelikonetta vastaan vaan pikemminkin toimia sellaisen jatkeena tai kevyenä vaihtoehtona olohuoneen puolella, mistä kertoo tulossa oleva lähiverkkostreamaus toiselta koneelta. Paikallisenakin pelit luonnollisesti toimivat, joskin Linux-tuen puute nakertaa pelijoukon pieneksi. Toisaalta Valven esimerkkikoneet ovat varsin tehokkaita, ja onko pelivalikoimakaan betavaiheessa mikään ongelma: eihän konsoleillakaan ole kuin muutama merkittävä AAA-peli uuden laitteen julkaisuhetkellä.

Linuxin käyttäminen runkona mahdollistaa ”digiboksimaisen” lähestymistavan, jossa ei yritetä matkia olohuonelaitetta yhdellä päälleliimatulla sovelluksella. Kaikki päivityksistä verkkoasetuksiin onnistuu Steamin sisällä eikä mistään oikeastaan tule mieleen, että alla olisi Linux, samaan tapaan kuin monella suljetulla digiboksilla/streamerilla, joiden ytimestä ihmisillä ei ole harmainta aavistustakaan eikä tarvitsekaan olla.

Höyrykoneen tunkkaus

Höyrykäyttiksen julkinen betaversio ilmestyi meille sopivaan aikaan, kun muutenkin oli tarvetta (niin varmaan…) uudelle telkkariin kytkettävälle pelilaitteelle. Tai ”uusi” on oikeastaan väärä termi, tunkkina on nimittäin pienikokoinen & hiljainen tuplaydinkone mallia Kierrätyskeskus (tingittynä 70 euroa). Kylkeen piti vain ruuvata nykyaikainen näytönohjain.

Asennus ei betavaiheessa mene kuin Strömsössä. Lisäongelmia aiheuttaa EFI-vaatimus emolevyltä. Vaan mitäpä ei saisi Linux-maailmassa kierrettyä terminaaliin vaihtamalla.

Lopulta siivousskripti viimeisteli Höyrykoneen. Sitten vain X360-padi kiinni ja käyntiin.

Padimme ei ole X360-originaali, vaan jokin johdollinen erikoismalli. Asetuksien wizardilla napit sai kuitenkin asetettua kohdalleen, profiilin tallennettua ja vieläpä uploadattua nettiin. Voisi kuvitella sen assosioituvan johonkin usb-tunnukseen ja sitten seuraava samanmoista käyttävä välttyy turhalta säädöltä, sarjassa ”näin sen olisi pitänytkin toimia”.

Käytössä

Käytössä Steam OS on vähemmän yllättäen Steamin Big Picture -moodi pidemmälle vietynä. Boottaus menee suoraan Steamin loginiin (tai kirjautuu suoraan sisään), missään ei näy perinteistä Linux-työpöytää tai muuta sellaista. Bootin aikana tosin init-viestit vilisevät tuttuun tapaan epäsleekisti, mikä lienee betaversion karheutta yhdessä hankalan asennuksen kanssa.

Parhaimmillaan pelikokemus on täysin integroitu suoraan kirjastosta, esimerkiksi Super Meat Boyn ja muiden täydellä padituella varustettujen pelien kohdalla, ja voisi luulla käyttävänsä konsolia. Toisten pelien kanssa (esim. Trine 2 ja Hotline Miami) pitää kliksutella pelin launcherista hieman asetuksia tai valita serveri perinteisellä käyttöliittymällä kuten Team Fortress 2:ssa. Kolmannen joukon pelit eivät tue padia ollenkaan.

Pelin aikana X360-padin kotipainike avaa telkkarioptimoidun overlayn normi-Steamin tavoin ja näyttää saavutukset, kaverilistan ja niin edelleen. Screenshotteja saa otettua helposti padillakin, ja nettiselainkin toimii, jos haluaa vaikka katsella Youtubesta viiden minuutin apuvideoita yhden ohjelauseen lukemisen sijaan.

Mikään kuluttajalle mielenkiintoinen julkaisu beta-Höyry ei ole, vaikka se hyvää lupaakin. Linux-pelejä on tällä hetkellä vähän, eivätkä niistäkään kaikki tue padia järkevästi, joten pelaamista ei ihan kamalasti ole. Myöskään striimaus toiselta koneelta verkon yli ei ole vielä kaikille käytössä, asennus on hankalaa eikä laite ole vakaudessakaan huippuluokkaa.

Tekniikka

(Linux-)nörtille Steam OS on nykyiselläänkin mielenkiintoista tutkittavaa. Asetuksista voi sallia työpöytätilan käytön, jolloin exit-valinnasta löytyy mahdollisuus siirtyä työpöydälle (samaten työpöydältä on linkki takaisin Steamiin). Työpöytätilan ja Steamin kokoruututilan vaihtoehtoisuus on ymmärrettävä ratkaisu resurssien käytön ja yksinkertaisuuden takia.

Käytännössä Valve on ottanut pohjaksi Debian 7.x:n, joka on Ubuntuun nähden vakaampi ja yksinkertaisempi. Toisaalta Steamia tuetaan myös Ubuntulla. Molemmilla on pohjana Valven jäädyttämä Steam Runtime, jota vasten tekemällä vältytään perinteisiltä binääritason epäyhteensopivuuksilta (= samat peliversiot toimivat, kunhan Runtime on käytössä). Grafiikkapuolella on perinteinen X11-pino ja xcompmgr:stä muokattu ikkunamankeli. Mukaan on luonnollisesti paketoitu tuoreet binääriajurit Nvidialta, ja virallisesta tukilistasta poiketen myös AMD-ajurit toimitetaan.

Ydin ei ole ihan perus-Debiania vaan se on saanut pätsejä. Teoriassa pääsy käyttisytimeen (kuin myös ikkunamankeliin ja X11-palvelimeen) voisi tuottaa peleille sopivia optimointeja, joihin ei Windowsilla vastaavasti pystyisi. Käytännön merkityksen saamme nähdä.

Valve on onnistunut hyödyntämään olemassaolevaa softaa ja infraa eikä mennyt NIH-reittiä. SteamOS käyttää Debianista ja Ubuntusta tuttua pakettienhallintaa ja oletuslähteen rinnalle voi jopa lisäillä Debian-lähteen muuta Linux-softaa varten. PSX-emulaattorin, videotoistimen ja Minecraftin asennus ei ollut isokaan temppu. Toisaalta niitä pitää ajaa työpöytäpuolella, joten eroaako tämä sitten niin dramaattisesti Debianista, johon on asennettuna Steam.

Mitä vielä?

Steam OSin päälle helposti kuvittelee kokonaisen yhtenäisen HTPC-järjestelmän, mutta sen toteutus ei ole välttämättä ihan selkeää. Linuxin puolelta muuten löytyy sopivia yrityksiä, kuten XBMC, mutta laitteen jakaminen kahden monoliittisen softan välille eri käyttöliittymineen ei ole kovin eleganttia.

Jää nähtäväksi, lisääkö Valve Steamiin yksinkertaisia toisto-ominaisuuksia vai tuoko firma peräti rajapinnan Steam-lisäosien kehittämistä varten. Valve ei ole vielä vahvistanut suunnitelmiaan, mutta on maininnut yhteistyöstä tunnettujen mediapalvelujen kanssa (Netflix?).

Pelaamisen infra on yksityisessä omistuksessa

Blogin lukemistossa on uusi kirja: Tom Chatfieldin Fun, inc.

Chatfield esittelee pelaamista sosiaalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Kirjassa on omat lukunsa pelaamisen tarpeelle, historialle, talouspuolelle, estetiikalle, pelejä kohtaan koetuille peloille, pelaamisen sosiaalisuudelle ja erityisesti WoWille ja sen feodaalisille rakenteille, pelien ja taiteen suhteelle, virtuaalisuudelle, pelaamisen tutkimukselle, pelien ”hyötykäytölle” esimerkiksi koulutuksessa, armeijassa ja politiikassa ja pelaamisen tulevaisuudelle.

Kirjan nimi ilmaisee ongelman, josta pelit kärsivät elokuvan, journalismin ja kirjallisuuden medioita enemmän. Pelaamisen infrastruktuuri on pitkälti yksityisessä omistuksessa.

Pelien esiin nostamat kysymykset [–] asettuvat vastakkain voimassa olevan lainsäädännön ja kulttuuristen mallien mahdollisuuksillaan, joita lainsäätäjät eivät osanneet kuvitellakaan vain puoli vuosisataa sitten. Kuka esimerkiksi omistaa pelaajan virtuaalisessa pelimaailmassa luomat hahmot ja esineet? Tällä hetkellä omistaja on peliä ylläpitävä yhtiö, vaikka pelaajat käyvät kauppaa tuhansien ja jopa kymmenien tuhansien dollareiden edestä. Miten näitä kauppoja voidaan valvoa, verottaa tai laillisesti vahvistaa? (s. 56)

Journalismissa ja tv:ssä meillä on Yleisradio, ja julkisista kirjastoista saa lainata mielin määrin luettavaa. Pelaaminen taas maksaa väistämättä, ellei tyydy ilmaispeleihin, lainaa kaverilta tai wareta. Voi tietysti saivarrella, että kyllähän kirjastoissa lainataan pelejäkin. Periaatteessa näin, käytännössä ei. Pääkaupunkiseudun kirjastot hankkivat GTA vitosta peräti kolme kappaletta, joihin on tätä kirjoittaessa yli sata varausta.

Myös pelien jakelu ja entistä useammin pelaajien pelejä varten tuottama sisältökin on yksityisessä omistuksessa. Vaikka maksan Steam-pelistä, en silti varsinaisesti omista peliä. En voi myydä tai vaihtaa Steamista ostamaani peliä, ja Valve voi käyttöehtojensa mukaisesti sulkea minut ulos ostamistani tuotteista, jos se esimerkiksi katsoo minun käyttäneeni tiliä epäasianmukaisesti. (Ks. Joonas Välimäen artikkeli pc-pelaamisen vapaudesta ja vankeudesta.)

Fun, inc. on suomennettu, mutta käännös on paino-, kielioppi- ja käännösvirheineen paikoin lähes lukukelvoton.

Guardianin arvostelu kirjasta